Domina Mistress Mariella - Liftari


LIFTARI

"Taas yksi tylsä ajomatka edessä", mietin mielessäni heittäessäni nahkaiset reisisaappaat matkalaukkuun päällimmäiseksi. Pikainen tarkistus, että kaikki tarvittava tuli mukaan, laukut autoon ja matkaan. Iltaisin on hyvä ajella, kun ei ole paljoa liikennettä, mutta tiesin kokemuksesta, että tauko on paikallaan viimeistään Riihimäen nurkilla. Viisnelonen on suorastaan kuolettavan tylsä väli ajettavaksi yhtä kyytiä.

Poikkesin absille kahville, ja vaikka sen jättimäisen automaatin tuottama neste ansaitsisi korkeintaan nimikkeen kuravesi, kulautin mukin tyhjäksi hienoisen irvistyksen säestämänä. Sen litkun oli kuitenkin tarkoitus pitää minut hereillä loppumatkan.

Liikennevaloissa odotellessani huomasin kauempana linja-autopysäkillä seisoskelevan miekkosen peukalo pystyssä. Siitä saisi matkaseuraa, ja vaikken yleensä liftareita ota, hetken mielijohteesta kurvasin pysäkille ja avasin ikkunan. Kävi ilmi hänelle tulleen sen verran sanomista tyttöystävän kanssa, että tämä oli pudottanut kaverin kyydistä kahvitauon yhteydessä. Ihmekö tuo, se kuravesi saa naisihmisen tolaltaan, hihittelin mielessäni. Lahteen oli matka molemmilla, joten kaveri hyppäsi kyytiin.

Hän esittäytyi Veksiksi, ja paiskattiin kättä. Leppoisan keskustelun lomassa selvisi, että kolli oli jäänyt kiinni tyttöystävänsä parhaan ystävän vokottelusta edellisiltaisissa bileissä, ja koko päivän jatkunut riitely sitten oli loppunut samaan kohtaan kuin kyyti kotiinpäin. Hymähdin, ja totesin sen olleen hänelle ihan oikein. "En voi itselleni mitään", hän totesi hymyillen, ja jatkoi "tarvitsisin varmaan selkäsaunan, jos joskus oppisi tavoille". Minähän tiesin siihen hommaan ihan oikean ihmisen, mutten halunnut paljastaa hänelle, kenen kyytiin sitä on oikein tullut liftattua.

Ei mennyt aikaakaan, kun huomasin hänen silmäilevän minua vaivihkaa päästä jalkoihin. "Mua alkaa aina panettaa, kun oon riidellyt", hän tokaisi pitkähkön hiljaisuuden jälkeen, ja jatkoi "sä oot aika pantavan näköinen kissa". Nauroin ääneen, ja totesin hänen joutuvan nyt puristamaan finninsä missä tykkää, kunhan ei tee sitä minun autossani. Veksi näytti loukkaantuneelta, ja kehaisi sitten varustustaan. "Haluaisitko nähdä?", hän kysyi käpälöiden vyönsolkeaan. Siinä vaiheessa päätin hiukan huvitella kaverin kustannuksella. Olin harkitsevinani asiaa, ja sanoin sitten "tuossa vähän matkan päässä on sopiva levähdyspaikka, pysy housuissasi sinne asti", sanoin hymyillen. Hänen ilahtunut ja omahyväinen ilmeensä alkoi suorastaan ärsyttää minua, ja päätin,että tämä kolli oli selkäsaunansa ansainnut.

Käänsin auton levähdyspaikalle, ja komensin Veksin ulos. Kysyvään ilmeeseen totesin näin lämpimillä keleillä ulkona pelehtimisen olevan paljon mukavampaa kuin autossa. Nappasin pari nippusidettä auton ovilokerosta mukaan vaivihkaa. Veksi luikki pusikkoon hihkaisten menevänsä kuselle. Hipsin perässä hänen taaksensa, ja kiersin käteni hänen vyötäisilleen takaapäin. "Sulje silmäsi", sanoin, ja työnsin häntä sitten eteenpäin edelläni kohti parin metrin päässä olevaa isohkoa mäntyä. Hän ei tajunnut minun ujuttaneen nippusiteen hänen ranteeseensa, ja kun vedin hänen kätensä puunrungon ympäri ja kiristin toisenkin, se oli jo myöhäistä pyristellä. Hänen housunsa olivat valahtaneet nilkkoihin parin metrin matkalla kuin tilauksesta. Hämmästynyt ilme hänen naamallaan sai minut nauramaan. "Itse olit sitä mieltä, että tarviit selkäsaunan? Mun kanssa pitää varoa, mitä toivoo... Se kun saattaa toteutua!"

Veksi yritti hetken vapautua siteistä, mutta totesi sitten paksujen nippusiteiden olevan ranteille liikaa. Kouraisin hänen pallinsa käteeni takaapäin hänen haarojensa välistä, ja rutistin kynteni niihin nostaen samalla. Veksiltä pääsi kovaääninen uikutus samalla, kun hän varvisti korkealle. "Nyt, luuseri, annan sulle... sen mitä ansaitset", supatin hänen korvaansa takaapäin hiljaa, ja rutistin vielä uudestaan kovaa ennen kun päästin otteeni. Jätin Veksin ähkimään ja kävin kaikessa rauhassa autolla hakemassa yhden aina mukana kulkevan lätkäni ja anustapin.

Veksi yritti kuikuilla selkänsä taakse, mitä olin hakenut, ja kysyi hädissään "mitä ihmettä sä puuhaat siellä?" Sylkäisin tapin märäksi ja tuikkasin sen Veksin pyllyyn nauraen hänen ähkimiselleen. Hyväilin lätkää käsissäni, ennen kuin läpsäytin ensimmäisen kerran sen hänen pakaroilleen. Veksi vaistomaisesti väisti puun suuntaan, ja männyn karkea kuori kikkeliä vastaan tuntui mukavasti lisukkeena pakotukselle ahterissa, aiheuttaen toisen murahduksen perään. Naureskellen sanoin "mietis, että tuossa kulkee ihmisiä tiellä hädintuskin näköetäisyydellä meistä... Mitähän ne mahtaisi ajatella tuollaisesta luuserista täällä housut kintuissa? Luuletko sä olevas joku tosi mies?... Pelkkä poju... Kikkelikään... hmmm... ei ole sitä mitä annoit ymmärtää..." Siinä vaiheessa Veksi punastui korviaan myöten.

Piiskasin huolella hänen pakaransa, välittämättä siitä että joku olisi oikeasti saattanut pysähtyä levähdyspaikalle juuri silloin. Veksi murahteli ja kiemurteli puuta vasten, ja vaikutti huojentuneelta, kun lopetin. Viimeistelyä vaille tämä kuritus. Käväisin uudestaan autolla, ja vedin nahkahansikkaat käsiini. Kauhunsekainen ilme kävi Veksin kasvoilla, kun hän tajusi minun keräävän nokkosia. "No niin, pojuseni, pannaan veri kiertämään!" Otin yhden nokksosen, ja melkeinpä hellästi sivelin sillä Veksin haaraväliä saaden aikaan lisää uikutusta. Taas käsi haarojen välistä etupuolelle vähän useamman nokkosen kanssa, kiersin nipun hänen vehkeidensä ympäri ja rutistin kunnolla. Sitä seuraava karjahdus sai minut suorastaan kehräämään.

Veksi suorastaan läähätti, kun lopetin nokkoskäsittelyn. "Nyt nussi sitä puuta, kun kerran panettaa", komensin häntä. Jostain syystä hän ei kyseenalaistanut käskyäni, vaan alkoi nylpyttää puunrunkoa kuin koira. Nokkoset olivat saaneet aikaan kovan seisokin, ja yllättävä kuritus oli saanut Veksin kiihottumaan ennenkokemattomalla tavalla. En voinut kuin nauraa, kun hän hinkkasi itseään puuhun kasvot punoittaen. Kun alkoi näyttää siltä, että laukeaminen ei ollut kaukana, käskin lopettaa. Nöyrästi Veksi totteli, poistin tapin pyllystä ja irrotin kädet. Vapisevin käsin hän nosti housunsa ylös, hämillään siitä mitä oli juuri tapahtunut, ja ilmoitin hänen paikkansa olevan loppumatkan takakontissa. Sinne hän kiipesi kiltisti ja asettui kyljelleen makaamaan polvet koukussa.

"Et sitten runkkaa siellä, luuseri!", sanoin ennen kun paiskasin takaluukun kiinni. Ajelin hyväntuulisena loppumatkan, ja päästin liftarin kyydistä pari kilometria ennen Lahtea linja-autopysäkille. "Tää seisoo vieläkin", Veksi sanoi epäuskoisena vilkaistessaan housujensa etumusta. "Sittenhän sulla on syytä olla kiitollinen?" huikkasin nauraen, ja jatkoin matkaani dunggarille.

-Mariella-

Takaisin tarinat sivulle