Minni työnsi oven auki ja astui luokkahuoneeseen. Herra Virtanen, hänen opettajansa, oli todennut että Minni tarvitsee henkilökohtaista tukiopetusta suoriutuakseen tulevasta tentistä. Omasta mielestään Minni oli suoriutunut kurssista kohtuullisen hyvin, mutta ajatteli kokeilla olisiko pikku kertauksesta apua. Tätä tenttiä ei ollut varaa mokata.
Opettaja nousi pöytänsä takaa ja nyökkäsi päivää hymyillen maireasti. Hän käveli sulkemaan luokan oven. Minni valitsi istumapaikan läheltä opettajan pöytää ja otti kirjansa ja lehtiönsä esiin. Hän oli hieman varuillaan, koska oli usein yllättänyt opettajan tuijottamasta rintojaan, ja tiesi tämän kuolaavan muitakin tyttöjä luokallaan. Hän oli päättänyt etukäteen antaa ukolle pienen opetuksen, mikäli hänen aavistuksensa kävisivät toteen.
Lukko naksahti, ja Minnin kääntyessä katsomaan hän näki silmäkulmastaan opettajan laittavan vaivihkaa avaimen taskuunsa. Minni ei ollut tietävänään. “Vai tällaiseksi tämä menee, nyt ei äijä pääsekään niin vähällä!””, hän mietti itsekseen.
Opettaja pysähtyi Minnin selän taakse. “Sinulla lienee ollut rankka päivä, voisin hieroa niskaasi ennen kuin aloitetaan”, opettaja sanoi ja laittoi kädet Minnin hartioille. Minni hätkähti, nuo hikiset pulleat kädet ällöttivät häntä, ne siirsivät hänen hiuksensa sivuun ja alkoivat hieroa hartioita. Minni kiristeli hampaitaan ja odotti, että saisi tekosyyn motata äijää oikein kunnolla. Eikä aikaakaan kun ne alkoivat liikkua isommalla alueella, hivellen käsivarsia ja lopuksi tarrasivat Minnin rintoihin kiinni ukon puuskuttaessa selvästi innostuneena siitä ettei hän ollut kohdannut isompaa vastustelua. Silloin Minni nousi salamana tuolista, kääntyi ja läimäytti opettajaa kasvoihin sellaisella voimalla, että ukko parka horjahteli muutaman askeleen taaksepäin. Minni meni perään, ja löi uudestaan, molemmille puolille, ukon jäädessä hölmistyneenä katsomaan osaamatta tehdä mitään. “Sika!… Älä koske minuun!”, Minni huusi.
Opettajan posket hehkuivat punaisina, hän perääntyi edellä kun Minni lähestyi uhmakkaan näköisenä kädet lanteilla. Minni kivahti “Nyt olet sananmukaisesti kusessa, senkin saasta! Hankin sinulle potkut tästä hyvästä!” Opettaja löysi jostain sen mairean hymyn takaisin kasvoilleen, ja alkoi maanitella : “Lupaan että saat kiitettävän, jos nyt hieman teet yhteistyötä, ymmärrät mitä tarkoitan?” “Ymmärrän paremmin kuin luuletkaan…” Minni vastasi, ja otti myös väkisin hymyn kasvoilleen. “Minulla on vain sellainen hassu taipumus, että haluan sitoa partnerin ennen aktia, sopiiko se opettajalle?” Opettaja katsoi hetken Minniä, mutta nyökkäsi sitten “mitä vaan , muru”.
Minni sai tehdä töitä tosissaan yrittäessään pitää pokkansa. Hän tiesi tilaisuutensa tulleen, nöyryyttää tuota miehenkuvatusta kaikkien tyttöjen puolesta. Hän otti koulurepustaan uuden paketin stayup-sukkia, jotka oli ostanut samana aamuna ennen kouluun tuloa, ja avasi sen. “Kädet tänne”, hän sanoi opettajalle. Tämä ojensi kätensä, ja Minni kietoi sukat ranteiden ympäri tottuneesti, niin tiukkaan ettei opettaja saanut käsiään irti. Hän avasi ukon housut, ja veti ne alas. Minniltä meinasi väkisinkin päästä kikatus huomatessaan millaiset kalsarit sieltä alta paljastui, haalistunut toimintasankarikuvio oli suorastaan koominen tämän ahterin verhona… Opettajan housut jäivät nilkkoihin. “Istumaan lattialle”, hän komensi. Taas opettaja totteli kiltisti, ja Minni kyykistyi hänen viereensä. Opettaja yritti kurkistella Minnin hameen alle tämän kyykkiessä hänen vieressään. “Ällötys!” Minni mietti mielessään. Minni tuuppasi opettajan selälleen lattialla, ja veti tämän jalat koukkuun. Sitten hän sitoi näppärästi toisen sukan nilkkojen ympäri tiukkaan, ja lopuksi sitoi vielä nilkat ja kädet yhteen siten, että käsivarret olivat suorana jalkojen välissä. Asento oli sellainen, ettei siinä rypistelyt auttaisi!
Sitten Minni alkoi survoa kengällään opettajan naamaa sivulle lattiaa vasten. “Nyt, sika, alhainen saasta, saat mitä ansaitset!” Opettaja yritti inistä jotain, mutta siitähän Minni innostui. “Ime sitä kenkää, niin saatan olla armollinen ja jättää sinun pallit leikkaamatta! Ei tuollainen luuseri tarvitse palleja! Kehtaatkin käyttää tyttöjä hyväksi arvosanojen varjolla“” Minni puhui pahaenteisellä äänellä. Opettaja katseli hetken, ja alkoi sitten nuolla kenkää varovasti. “Tuleeko siitä mitään?” Minni kysyi, ja alkoi työntää korkoa opettajan suuhun. Tämä yritti vastustella, mutta Minni survaisi koron suuhun, eikä opettajalle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin imeä sitä. Minni haukkui häntä koko ajan samalla kun survoi kengällään hänen naamaansa, mies sai kuulla sitä mitä olikin, pelkkää likaa, alhaisempi kuin alhaisin maan matonen, arvoton paskiainen.
Minni kaivoi luokan avaimen opettajan housujen taskusta, ja asettui istumaan tämän rintakehän päälle jalat harallaan tehden miehen olotilan vielä tukalammaksi. Kädet ja jalat olivat sellaisessa asennossa, että ylimääräinen paino sattui melkoisesti, ja opettaja ähki kasvot punoittaen. Eihän tämä mennyt lainkaan hänen suunnitelmiensa mukaan. Minni tuijotti kiinteästi opettajaa. Minnin hame oli sen verran lyhyt, että se nousi ylös hänen istuessaan paljastaen pikkupöksyt ja stayupit. “Nyt saat katsoa läheltä, sika!” Minni sanoi, ja nousi ylös. Hän kohotti minihamettaan, ja veti pikkuhousunsa alas, ja asettui sen jälkeen seisomaan hajareisin ukon yläpuolelle. Opettajan innostunut ilme muuttui kauhistuneeksi, kun hän sai ensimmäiset pisarat Minnin nektaria päälleen. “Siinä sinulle samppanjaa juhlan kunniaksi!” Minni nauroi, ja laski kultaisen suihkunsa suoraan opettajan naamalle. Tämä yritti väistellä, mutta mikään ei auttanut. Opettaja mietti mielessään ettei häntä ole koskaan nöyryytetty näin…
Lopuksi Minni tunki pikkuhousunsa miehen suuhun palloksi, ja otti jalastaan sukan; ne olivat märät ja joutivat pitämään suukapulaa paikallaan. Opettajan ilme muuttui aina vaan kauhistuneemmaksi, kun hän huomasi olevansa avuttomana tuon tytön armoilla, ja ensimmäisen kerran elämässään häntä kadutti salaiset tukiopetuspuuhansa. Tähän asti suuri osa tytöistä oli suostunut seksiin hyvien arvosanojen toivossa. Sidottuna, kapuloituna, housut nilkoissa ja läpimärkänä Minnin samppanjasta hän makasi liikkumatta, odottaen koska piina päättyisi. Mutta se oli vasta alkamassa!
Minni kaivoi kassistaan kännykän, ja otti opettajasta muutaman edustavan otoksen kamerallaan. Sitten hän nousi, ja sanoi lähtiessään “pidä perkele kiitettäväsi!”. Hän jätti oven selälleen, välitunti oli juuri alkanut. Minni kuuli kuinka hänen takaansa alkoi kuulua epäuskoisia huudahduksia, ja sitten kovaa naurua kun oppilaat huomasivat mitä luokkaan oli jätetty näytille. Ovelle kokoontui koko ajan enemmän oppilaita kurkistelemaan. Pää pystyssä hän käveli opettajainhuoneen ovelle, ja huikkasi siitä herra Virtasen todenneen olevan sopimaton opettajan virkaansa, ja opettajien ehkä haluavan todeta sama omin silmin.
Minni pysähtyi koulun ovelle hetkeksi, hymyili astuessaan rappuja alas, ja mietti kuinka hieno aurinkoinen kevätpäivä olikaan!
-Mariella-
Takaisin tarinat sivulle