Domina Mistress Mariella - Retki



RETKI

Penan olotila ei ollut kovin miellyttävä. Kädet olivat teipatut ranteista yhteen selän puolelle. Jalat olivat niinikään teipatut nilkkojen ja polvien kohdalta, ja suun päällä oleva teippi kiristi kasvojen ihoa epämiellyttävästi. Olkapäähän ja lonkkaan sattui joka heilahdus ja töyssähdys, ja Pena oli jo mielessään tullut siihen tulokseen että Valtiatar suorastaan hakemalla haki kaikki mahdolliset kuopat tiellä saadakseen orjansa olon mahdollisimman epämukavaksi. Matka tuntui jatkuneen iät ja ajat, kunnes auto viimein pysähtyi. Pena kuuli Valtiattarensa askeleet auton ulkopuolelta. Takaluukku aukesi, ja pitkään pilkkopimeässä matkustanut Pena joutui hetken räpyttelemään silmiään tottuakseen taas auringonvaloon.

Valtiatar katkoi teipit Penan jaloista ja käsistä, ja auttoi tämän hiuksista vetämällä takaluukusta ulos. Pena katseli ympärilleen, ja havaitsi olevansa keskellä pientä metsäaukeaa. Puiden lomasta näkyi ranta. Sormia pisteli, mutta niitä ei sen enempää jääty ihmettelemään kun Valtiatar talutti orjansa suuren puun viereen."Vaatteet pois!" Valtiatar komensi. "Aikaa 10 sekuntia!" Pena teki parhaansa, mutta jo sukkiaan pois ottaessaan tiesi olleensa liian hidas...

"Senkin vetelys! Tiedät mitä tästä seuraa!" sanoi Valtiatar ja sitoi Penan puuhun. Valtiatar poistui autolle, ja palasi pitkän ruoskan kanssa. Hän hyväili ruoskaa käsissään hetken, katsellen orjaansa kuin nautiskellen etukäteen ajatuksesta mitä kohta seuraisi. Sitten hän alkoi harvakseltaan ruoskia Penaa, vaihdellen iskujen voimakkuutta ja tempoa. Valtiatar ei pitänyt kiirettä. Joka iskulla Pena vavahti, ja pieni tukahtunut ähkäisy karkasi hänen huuliltaan siitä huolimatta, että Pena oli taas kerran päättänyt olla vaikeroimatta Valtiattaren kuullen. Teippi suun päällä esti kaiken huutamisen tehokkaasti, muttei vaimentanut kaikkia murahduksia ja ynähdyksiä. Pitkän ajan kuluttua Pena tunsi Valtiattaren käden tunnustelemassa ihoaan, selkäänsä ja pakaroitaan, ja se tuntui kuin hyväilyltä äskeisen kurituksen jälkeen. Hyväksyvä hymy käväisi Valtiattaren kasvoilla. Sitten hän lähti autolle.

Pena tuijotti sinnikkäästi puunrunkoa edessään, vaikka olisi paljon mieluummin katsellut Valtiattaren tiukkoihin nahkahousuihin verhottua takapuolta. Valtiatar liikkui melkein äänettömästi, ruoho vaimensi askelten äänet, ja Pena suorastaan hätkähti tajutessaan hänen olevan selkänsä takana. Valtiatar sytytti savukkeen, ja imaisi siitä pitkät henkoset katsellen tiiviisti orjaansa. Pena tuijotti edelleen sinnikkäästi puunrunkoa edessään. Niinpä hän ei osannut varautua seuraavaan. Valtiatar oli hakenut muutaman nokkosen, ja alkoi nyt hivelemään Penan takapuolta niillä. Kiemurtelu ei auttanut, ja löysivätpä nuo ihanat kasvit Valtiattaren kädessä tiensä myös Penan jalkoväliin. Jalat olivat sidottu sen verran haralleen, että Pena ei olisi voinut tehdä mitään. Voi mikä polte!

"Nyt koet jotain mitä et ole koskaan kokeillut... Etkä tule todennäköisesti kokeilemaankaan ellen minä pakota" Valtiatar totesi ja alkoi irrottaa Penaa. Kuulosti pahaenteiseltä. Pena lähti kuitenkin kiltisti Valtiattaren perässä kohti rantaa. He pysähtyivät muurahaispesän viereen. Pena tajusi samassa mitä tuleman pitää, ja epäuskoisena odotti käskyä. "Istu tuohon!"

Pena katsoi Valtiatarta kuin varmistaakseen oliko hän tosissaan, mutta nähtyään jäätävän katseen hän päätti totella. Hänen Valtiattarensa sana on laki. "Kun annan luvan nousta, menet järveen", Valtiatar sanoi ja nyökkäsi. Pena veti syvään henkeä, ja istui kekoon. Muurahaiset peittivät pikku hiljaa Penan jalat ja alaruumiin, ja kirvely oli sanoinkuvaamatonta. Haaroväli oli kuin tulessa! Pena ei voinut olla inisemättä. Valtiatar katseli tyynenä vieressä orjansa tuskan hetkiä, kunnes nyökkäsi kohti järveä. Pena ei ollut eläissään liikkunut niin nopeasti, hän pomppasi seisomaan ja juoksi järveen huitoen jo matkalla muurahaisia pois iholtaan. Valtiatar nauroi! Hän sytytti uuden savukkeen ja antoi luvan orjalleen viilennellä järvessä sen ajan. "Tässä oli nyt sitten luonnonmukaista leikkiä", hän totesi hymyillen.

"Hyvin tehty, orja!" Valtiatar kehui. Penaa kirveli lujasti joka puolelta, mutta hän oli onnellinen nähdessään Valtiattarensa niin hyvällä tuulella...

-Mariella-

Takaisin tarinat sivulle